KIELI ON SOPIMUS

lille-finlandKyltti siimansyötittäjien asuntolan seinällä Stössä. Skiltet på hybelhuset til line engere  i Stø.

-syötitystuvassa kuultua-

Kirjatyttö käsitteli tottuneesti Alf Vidarin pitkäsiimaa. Hän oli tullut vajaat neljä viikkoa aiemmin ja
oli jo nyt täysi ammattilainen. Selkäsiiman sotkut eli vaasset. Ne joita tytö kutsui solmuiksi, tulivat
selvitetyksi ja itse selkäsiima asetettua siistiksi kiekoiksi . Tylsät koukut ja hauraat tapsit oli myös vaihdettava. Työnkuvaan kuului lisäksi koukkujen oikominen ja kalanpalasten eli syöttien laittaminen paikoilleen.
Valmiin stampin tyttö vei pakkasvarastoon mereen pääsyä odottamaan. Kun tytöltä kysyi oletkos nyt yhtä siimapöntön kanssa. Osa tätä kylää hän vastasi.”En määrittelisi itseäni ihan noin.Mieluummin sanoisin, että minulla on näppärät kädet”

ISLANNIN ILLUUSIO

Keskustelun siirtyessä Islantiin tytölle ja kalastajalle löytyi yhteinen teema.”Tykkään islantilaisesta Sigur Rosista. Se on niin huippu””Se on minunkin suosikki. ” Vastasi kalastaja. ”Myös tuntemattoman kielen takia, Se muuten muistuttaa islantia , mutta ei ole.” ”Islanti on kieli jota rakastan” jatkoi kalastaja,”ihan yhtä paljon kuin suomea. Joskus tykkään siitä enemmän . Se ei minusta ole petttämistä , kun kyllä mielessä pitää olla tilaa kahdellekin kielelle. Tai jopa useammalle. Sydämen pitää olla sen verran avara. Suhteeni islanninkieleen on intohimoinen.Se ei ole tekninen, ei edes tunteeseen pohjautuva. Vaan aistillinen . Siksi suhdettamme ei voikaan perustella. Jos sellaiseen ryhtyisin, selittäisen ja latistaisin kaiken välillämme olevan, analysoisin pois. Minulle riittää, että islanti on kaikkein kaunein ja hienoin kieli maailmassa. Suomi on toiseksi kaunein.”
”Kun mietin, miksi islanti on niin suurta, niin olen tullut siihen johtopäätökseen, että sen on johduttava siitä miltä islanti minusta kuulostaa. Ne sanat vaan ovat niin hienoja riippumatta ymmärränkö vai en. Voi olla että jos ymmärtäisin enemmän , ymmärtäisin vähemmän. Iso osa illuusiosta häviäisi. Se aistillisuus.”

SUOMEN KIELI

”Suomi on toisella tapaa rakastettava. Suomi on myös kaunis . Ja se kuulostaa hyvälle, ja sointuvalle. Suomella pystyn ilmaisemaan itseäni parhaiten. Suomella pystyn kiusoittelemaan ja suomella pystyn leikkimään. Suomeksi on niin mahtavaa keskustella. Varsinkin täällä. Suomi on minulle myös työkalu. Islanti ei ole työkalu . Ei samalla tapaa. Suomi ei ole islannin lailla illuusio, vaan totta. Mukana arjessa . Islanti säilyy haavekuvana. Ja tunnelmana. Enkä edes halua tehdä siitä totta . Sitä paitsi olen luonteeltani laiska.”

NORJA

”Entäs norja, mitä se sinulle merkitsee” kysyi tyttö ”Minne sinä sen sijoitat?” ”Norja on reipas, se on melkein merenkulun kieli, se ei ärsytä, vaan ottaa kaikki huomioon. Norja on muuttunut muinais islannista sileäksi, urheilutoimittajilla kaikkein eniten. Norja on myös kansainvälinen ,englantilaistunut , kalastajatkin puhuvat keepereistä ja offsaideista täysin luontevasti. Ja tietysti vorspiel ja nachspiel ja one night .. . noh olkoon. Pikkuvauva on sitten baby.”
Onneksi Norjassa on murteet. Ne ovat vivahteikkaita, ja niitä saa käyttää. Ja niitä käytetään. Minä opin norjan Bærumissa kielikurssilla ja töissä ja puhun bokmålia. Poikani puhuu myreä. Kaikki luulevat sitä norjalaiseksi. Minua arvellaan färsaarelaiseksi.”

VÄLIKIELI STÖ

”Miten sitten opit nämä erikoissanat, minusta te käytätte paljon kummallisia suoria lainoja suomenkielessänne?”
”Siis Stön kielessämme. Kun tulin Stöhön en minä tiennyt merikalastuksesta paljon mitään. Kaikki oli uutta. Murre oli outo ja vilisi outoja sanoja. Monta sataa sellaista sanaa oli opittava ,joita en ollut ikinä kuullutkaan. Joista en alussa ymmärtänyt, että mitä ne tarkoittivat. Siten kun halusin kertoa perheelleni ja ystävilleni tunnelmiani oli vaan keksittävä vastineet. Mistään sanakirjasta ei tietenkään ollut apua. Ei sieltä mitään löytynyt. Väänsin norjaa suomalaisemmaksi tai käänsin tai otin norjan sanan sellaisenaan. Usein ihan alitajuntaisesti. Ja joskus ääntämissääntöjen vastaisesti . Tai oikestaan kaikkihan me sitten myöhemmin olemme osallistuneet tähän prosessiin.
Uusia ilmauksia tulee koko ajan.Paikannimetkin väännetaän Alsvookki Strengelvookki, Kluu, Nyksuntti. Meressä puolestaan ekka, santti, kantti, Tintspakkeni. Se on ollut välttämätöntä . Harva osaa Norjaa tänne tullessaan. Tarvitaan välikieli, siirtymävaiheen kommunikointiin. Sen kielen ansiosta tulokkaan on mahdollista ymmärtää kalastajia ja kalastajan tätä tulokasta. Stampin tajuavat kaikki samoin vaassen ja sennan ja snöören. Kolja on hyyssa ja merikrotti preiflappi ja laituri kaijja. Voipi olla että forsenna on tuttu , mutta ei sen suomalainen vastine tapsi. Tiiätkös muuten mikä on kveilari?
Täällä on ollut yli 350 suomalaista pidemmän tai lyhyemmän aikaa . Työ on alussa outoa kaikki on
opastettava. Asiat on pystyttävä ilmaisemaan yksinkertaisesti. Meillä on oltava ne työkalut. Stön
kieli on meidän työkalupakkimme. Siihen tulee koko ajan uusia avaimia. Stö on tärkeää alkuvaiheessa ja keskinäisessä kommunikoinnissamme. Myöhemmin kun norja on hallussa, se ei enää ole niin tarpeellinen. Suomessakaan ei Stö kielelle ole käyttöä. Stö on täysin sidottu tähän kylään.
Stötä ja sen murteita puhuu ja ymmärtää 350 ihmistä ja lisää tulee koko ajan.”
”Et muuten ole yhtään vaatimaton tuon Stön kanssa. Kun kerran kieleksi kutsut, huhhuh”
 ”Kieli on sopimus , sanoi kalastaja”
Kirjoittanut Lauri Pietikäinen
Skrevet av Lauri Pietikäinen

Legg igjen en kommentar

Fyll inn i feltene under, eller klikk på et ikon for å logge inn:

WordPress.com-logo

Du kommenterer med bruk av din WordPress.com konto. Logg ut /  Endre )

Google+-bilde

Du kommenterer med bruk av din Google+ konto. Logg ut /  Endre )

Twitter-bilde

Du kommenterer med bruk av din Twitter konto. Logg ut /  Endre )

Facebookbilde

Du kommenterer med bruk av din Facebook konto. Logg ut /  Endre )

Kobler til %s